Kuinka sanoa tämä nätisti; Dana Marschz (Coogan) on loistava tyyppi, mutta häneltä vain puuttuu se jokin. Hänen näyttelijänuransa huippuhetki oli herpeslääkemainos, eikä tämänhetkinen työ draamaopettajana ole yhtään sen loistokkaampaa. Hänen vaimonsa (Keener) inhoaa häntä, oppilaat pitävät pilkkanaan, ja 13-vuotias koululehden kriitikko haukkuu hänen jokaisen tuotantonsa. Silti, Dana ei anna tämän masentaa, vaan kun koulupiiri päättää vähentää draamatuntien rahoitusta, hän tajuaa sen olevan viimeinen keino hänelle pelastaa työnsä, innoittaa oppilaitaan, saada rakkauselämänsä uudelleen liekkeihin, suojella sananvapautta ja ehkäpä muuttaa maailmaa. Näin saa alkunsa Hamletin täysin omintakeinen, musiikkivoittoinen, pahennusta herättävä, ajassa matkaava jatko-osan käsikirjoitus ja toteutus – joka on niin kauhea, että se voi jopa toimia…