Fassbinderin veroista tahtia pitävä ohjaaja Kim Ki-duk sai jokseenkin kolme elokuvaa valmiiksi vuoden kuluessa ja napsi parhaan ohjaajan palkinnot sekä Berliinissä että Venetsiassa. Viisi vuodenaikaa, Samaritan Girl ja Rautakolmonen olivat ohjaajan lopullinen läpimurto kansainväliselle areenalle. Korean kiivain ohjaaja tunnetaan nyt myös Korean kauneimpien kuvien ja rakkaustarinoiden veistäjänä. Tae-seok kiertelee päämäärättömän oloisesti kaupunkia moottoripyörällään ja liimailee mainoksia ovenkahvoihin. Jos mainos jää kahvaan pitkäksi aikaa, asukkaat lienevät matkoilla. Kulkuri käy taloksi ja asettuu vieraiden ihmisten elämään kuin kotiinsa. Hän pitää huolta tavaroista, korjailee korjaamisen tarpeessa olevaa. Kaikki muuttuu, kun Tae-seok osuu rikkaan liikemiehen taloon, jossa suree pahoinpidelty nainen. Katsomossa on hyvä olla kun mestariohjaaja vie tarinaa. Taustatarinat rakentuvat vihjeistä ja kohtalo heittelee ivallisesti ihmissielua. Pääparin välille sanattomasti rakentuva luottamus kasvaa rakkaudeksi ja rautakolmosena tunnettu harvoin tarvittu golfmaila saa arvoistaan käyttöä. Rakastavaisten väliaikaisista kodeista kasvaa modernin elämäntavan kaleidoskooppi. Oikeuslaitos puuttuu peliin Dostojevskin ja Bressonin mittaisella tavalla. Kulkuri lunastaa itselleen ja naiselleen onnen. Hinnasta ei niin väliä.