“Laitakaupungin valot” päättää elokuvien “Kauas pilvet karkaavat” ja “Mies vailla menneisyyttä” aloittaman trilogian. Siinä missä ensimmäinen kertoi työttömyydestä ja toinen asunnottomuudesta “Laitakaupungin valojen” teemana on yksinäisyys. Päähenkilö, Koistinen nimeltään, etsii Chaplinin pikku kulkurin lailla kovasta maailmasta pientä säröä, josta ryömisi sisään, mutta niin kanssaihmiset kuin yhteiskunnan kasvoton koneistokin katsovat asiakseen murskata hänen vaatimattomat haaveensa kerta toisensa jälkeen. Rikolliset ainekset käyttävät hänen rakkaudenkaipuutaan ja asemaansa liikekeskuksen yövartijana hyväkseen tekemässään ryöstössä ja jättävät Koistisen vastaamaan seurauksista. Tässä auttaa elokuvahistorian tunteettomin nainen sitten Joseph L. Mankiewiczin elokuvan “All about Eve” (1950). Niinpä Koistiselta viedään sekä työ, vapaus että haaveet. Päähenkilön onneksi elokuvan tekijä on tunnetusti hellämielinen vanhus, joten voimme olettaa jonkinlaisen toivonkipinän valaisevan loppukohtausta.