Äideistä parhain on eeppinen tarina pienen ihmisen ahdingosta keskellä sotivaa maailmaa. Suomesta evakuoitiin talvi- ja jatkosodan aikana Ruotsiin yli 70 000 lasta. Äideistä parhain on ensimmäinen fiktiivinen elokuva yhden sotalapsen kohtalosta. Elokuva pojasta, jolla on kaksi äitiä, mutta samalla ei yhtään. “Muistatko sodan, äiti? Muistatko mistä kaikki alkoi?” Sota syttyy ja 9-vuotiaan Eeron isä kaatuu rintamalla. Leskeksi jäänyt Kirsti-äiti ei kykene surun murtamana pitämään huolta pojastaan ja lähettää Eeron turvaan Ruotsiin, hyvinvoinnin keskelle. Elämä vieraassa maassa ei kuitenkaan ala hyvin. Eero ei tunnu vastaavan skoonelaisperheen odotuksia ja ankara Signe-äiti tekee Eerosta maalaistalonsa rengin. Kaikki ympärillä puhuvat ruotsia ja Eero elää omassa, irrallisessa maailmassaan. Pahinta kuitenkin on, että äidiltä tulevat kirjeet on aina osoitettu Signelle. Eräänä päivänä Eero saa käsiinsä äidin kirjeen, jossa äiti kirjoittaa, että Eeron olisi ehkä parasta jäädä Ruotsiin pysyvästi. Eero järkyttyy, mutta yhden äidin hylätessä hän kiintyy voimakkaammin toiseen. Pikku hiljaa Eerosta tulee osa uutta perhettään ja Signestä hänen äitinsä. Mutta sota päättyy ja sotalasten on palattava Suomeen. Jälleen kerran Eeron pitää jättää kotinsa ja aloittaa kaikki alusta. Sodan arvet on unohdettava. Vanhan Kirsti-äitinsä kuolinvuoteella Eeron kohtaa menneisyyteensä. Vuosikymmenien vaikenemisen jälkeen Eero on valmis puhumaan sodasta, äidin valinnoista ja omasta tuskastaan. Tarina pohjautuu vapaasti Heikki Hietamiehen samannimiseen romaaniin.