8½ kertoo menestyvästä elokuvaohjaajasta, joka on viikkokausia valmistellut seuraavaa filmiään. Kun kuvausten pitäisi alkaa, hän painaa jarrua. Ei ole käsikirjoitusta, ei ideaa eikä uskoa aiheeseen. Elokuvaan tullaan mukaan kun kuvausten olisi pitänyt alkaa kaksi viikkoa sitten, eikä mitään ole vieläkään tapahtunut. Guido on paennut hienoon kylpylään, jonne elämä ja työ seuraavat häntä hoidoista ja kuureista huolimatta. Ne tulevat paikalle unina, painajaisina ja todellisuudessa – Elokuvan todellisuudessa. Kaikki alkaa painajaisunesta, jossa potilas luulee tukehtuvansa. Se jatkuu siitä yhtä aidosti fellinimäiseen “tositilanteeseen”, jossa lääkäri, hoitaja hoitaja ja omasta huoneesta paikalle kompinyt intellektuelli-käsikirjoittaja puuhaavat omiaan ja potilaan ajatukset alkavat vaeltaa omia teitään. Kunnes hän näkee kurjan naamansa peilistä. Lääkäri siinä kaiken seassa jo kysäisee iloisesti, että taasko on tekeillä elokuva, jossa ei ole toivoa. Ja kohta Guido jo liittyykin leskirouvista, kirkonmiehistä, jalkapuolista ja liikaa juhlineista koottuun joukkoon joka jonottaa aamuista mineraalivesilasillistaan. Aqua Santaa! Pyhää vettä! Mutta Guidoa lukuunottamatta tässä on mukana vasta statisteja. Tulematta vielä ovat paljasjaloin liitelevä Claudia, joka voisi pelastaa ohjaajan sekä taiteilijana että ihmisenä, vaimo Luisa, pitkäaikainen rakastajatar Clara, tuotantoryhmä, tuottaja, tämän tyttöystävä, vaimon ystäviä ja sukulaisia, ammoin kuolleet vanhemmat, lapsuus, haaveet ja sirkuksen tuoma pakopaikka. Näistä aineksista Fellini tekee ylittämätöntä elokuvaa ja ainutlaatuista ajatusten merta.