Kaksi rahapulaista surkimusta keksivät hullun idean kidnapata juuri menehtynyt Charlie Chaplin ja vaatia tästä lunnaita. Elokuva perustuu osittain tositapahtumiin. Sveitsi 1977. Vaudin kantonin vankilan portit aukeavat. Harrastelijaketku Eddy (Peolvoorde) on suorittanut tuomionsa, ja päätyy majailemaan ystävänsä Osmanin (Zem) puutarhavajaan. Rahattomien kaverusten vaatimaton joulunvietto ja samaan aikaan uutisissa oleva ‘pikku kulkurin' kuolema johtavat Eddyn neronleimaukseen: vankilassa oikeat konnat olivat kertoneet kidnappauksista, mutta onhan sentään paljon helpompi kidnapata joku kuollut ja varakas. Michel Legrandin ajaton musiikki nostaa tarinan lentoon. Kuvauspaikat ovat aitoja. Chaplinin viimeisten vuosien kotikartano, kadut, kylät ja kujat. Kulkureilla ei ole 70-luvulla yhtään helpompaa, kuin maailman tunnetuimmaksi hahmoksi mainitulla “Pikku kulkurilla” aikanaan. Mutta sydän heillä on yhtä kultainen. Vai onko?