Homma on siis se että joku täysin erakoitunut ja vähän aspergerinen mutta stuntti- tappelu- tappo- ajelu- ja autohommissa nero jätkä ihastuu johonkin valkoiseen prinsessaan joka on teininä pamahtanut paksuksi jollekin kulttuurintikastuttaja-linnakundille, päättäen sitten rythtyä tälle oikein ritariksi. Sitten tapetaan vitusti porukkaa aivan vitun eleettömästi raccauden eteen. The end.

Siis mitä hemmettiä, mistä kaikki tämä hype?! Tajusin elokuvan suosion vasta katsottuani sen, ja olen aivan ymmälläni. Tämähän oli aivan naurettavan tyhjänpäiväinen raina sysipaskalla soundtrackillä, täynnä aivan älyttömiä ja tajuttoman pitkästyttäviä jumituskohtauksia, jotka olisi voinut leikata puoleen. Leffan ilostuttavin anti rajoittui pariin messevään väkivaltakohtaukseen. Elokuvien ystävät, välttäkää kuin ruttoa.